vauhdin hurmaa ja hulluutta

Mitä ihmettä teen vielä hereillä? Saakeli, että tulikin nukahdettua sohvalle hetkellisesti ja hyvin, nyt ei nukuta sitten lainkaan. No, käytetään aika hyödyksi ja kirjoitetaan jotain tänne :)

Eilen Turussa Jaakon koulutuksessa ja tänään sporttiksella Pirkkiksen kanssa. Eilen paneuduttiin hyppäämisasiaan ja tänään kaahailuun, molemmat tuli tarpeeseen ja harjoiteltavaa riittää. Toivon mukaan tämä "aivot narikkaan ja sit mennään!"- vaihe olis vaan vaihe. Joidenkin kokemusten mukaan tuo on melko tyypillistä jossain kohtaa matkalla agilitykoiraksi. Luulevat osaavansa kaiken ja nauttivat vauhdinhurmasta. Matkalla vaan saattaa puolet esteistä jäädä väliin, rimat roiskua ja ohjaajan mukana olo unohtua. Toivotaan, että ikä tuo järkeä lisää ja harjoitukset auttavat. Nyt tehdään lyhyitä pätkiä ja hyödynnän apparin palkkauksia esteiden välissä. Isompia hyppyjä ruvetaan myös harkkaamaan yksittäisinä ja kaksittaisina ja otetaan niitä mukaan radalle kun sujuvat. Harjoitellaan kokoamista hypyille, oikeaa ponnistuspaikkaa ja että katsoisi rimoja. Yksittäisillä ja muutaman hypyn pätkissä harjoitellaan ohjauskuvioita parempaan kuntoon ja otetaan nitä sitten hiljalleen isommissa pätkissä. Ohessa toki treenataan esteosaamista, joka onkin nyt prioriteettilistalla kärjessä. Kepit aivan ykkösenä ja sitten tietty rengas, pituus, muuri, okseri ja toki myös loput kontaktiesteet eli keinu ja Aa. Ja siis noilla kaikilla toki myös noita erinäisiä ohjauskuvioita tarvii harkata, kunhan perusosaminen on ensin kunnossa.

Kuullostaa aivan siltä, että ehkä noin viiden vuoden päästä saatetaan jo olla kisavalmiita. Oikeastaan talvi on vähän tylsää aikaa kun haluaisi tehdä koiralle esteosaamista. Meillä on kerran viikossa treenit Pirkon kanssa, aikaa 1h ja treenaamassa 5 koirakkoa. Toki täytyy vaan napata aikaa, että pääsisi edes toisen kerran viikossa itsekseen treenaamaan kun ei homma vaan voi edistyä muuten missään järkevässä tahdissa tolla määrällä. Ja koska aika menee nopeasti niin kohta on taas kevät ja treenimahikset lisääntyvät kun ukona pääse treenaamaan.

Suunnittelin, että jonkinlaista harkkapäiväkirjaa alkaisin tekemään, jotta tulisi enemmän johdonmukaisuutta hommaan. Toki tännekkin jotain rustailen, mutta joku selkeämpi ja helposti hahmoteltava. Sellainen, josta saisi nopealla vilkaisulla mielikuvan, mitä on tehty ja mitä tulis tehdä. Onkohan jotain valmiita pohjia olemassa?

Tänään muuten tehtiin ekaa kertaa keinua. Tai on Piipaa kiivennyt sitä ylös ja tullut nostettuna alas muutamia kertoja. Alkuun meni aika hullunkiilto silmissä melkosen kovaa ja hups, hieman tartti ruveta miettimään kun muutama liiankin vauhdikas suoritus tuli tehtyä. On sillä ihan järkeä kuitenkin mukana, mikä on hyvä juttu :) Rengasleikkiä kanssa tehtiin. Ei nyt kympin varmasti rengasta osaa, mutta ehkä vähän paremmin kuin aiemmin. Tänään ihmettelin vielä noita kokoamisasioita hypyllä ja yritän hiljalleen tajuta, mitä haluan ja mitä en.

Torstaina voisin tehdä keppitreeniä, kokoamistreeniä hypyllä, takaakiertoa, rengasta ja keinua. Eiköhän tossa ole yhdeksi kerraksi riittävästi. Katsotaan nyt mitä ehditään.

Tulihan sekametelisoppa tästä kirjoituksesta kun vaan kirjoitan tajunnanvirrasta. Ehkä on aika lähteä nukkumaan, jotta jaksaa pian nousta. Ihanaa muuten, huomenna on jouluruokaa töissä tarjolla. Erinomaisen hyvä päivä mennä siis töihin! Ja hui, enää 10 päivää jouluun! Ja pari päivää 1-vuotis synttäreihin!

kuudes kerta toden sanoo

no niin, tulihan kisattua tänä viikonloppuna. Avalle 6 starttia, metkulle 2 ja Jipolle 2 starttia. Jippo tuli vähän yllättäen kuvioihin mukaan kun Tuomo "parka" kärsi ilmeisen kolkkoa dagen efteria - sitä saa mitä tilaa! :)

Ja mitä jäi kisoista käteen? No ei ainakaan hyviä tuloksia tällä kertaa, vaikka yritystä kyllä oli aika paljon. Mites se Jari tuumaskaan? Jotenkin kuvaili niin, että ollaan kyllä moninkerroin parempia treeneissä kin kisoissa. Vai oliko niin päin, että ollaan moninkerroin huonompia kisoissa kuin treeneissä. Sama se, mutta niin surullisen totta..

Avalle 5 hyllyä ja vikalta radalta vihdoin nolla. Ja mistä virheet tuli? Rimat pysyivät, kontaktit pitivät (tai no joo, mutta virheitä ei tullut) ja kepit onnistuivat. Nyt teemana oli kiellot ja erityyppiset ohitukset, joita esiintyi hyvin erilaisissa tilanteissa. Ekalta radalta ehkä radan helpoimmassa kohdassa kolme kieltoa (renkaan jälkeinen suoraan edessä töröttävä hyppy- sitä ei ollut Avan maailmassa olemassa ja mä olin ilmisen huolimaton myös tuossa). Tokalla radalla melkoista sekametelisoppaa ja ohituksia ja väärään päähään putkeen menoja. Vikalla radalla putki oli jälleen hukassa ja ava meni sitten puomille. Ei tullut myöskään välistävetoon vaan pyyhälsi suoraan hypyn takana olevaan putkeen.

Tänään ekalla radalla takaakierto päällejuoksu tilanteessa kaahotus suoraan takana olevaan putkeen. Tokalla radalla oli taas putki piilotettu kontaktin alle Avan havaintokyvyn ulkopuolelle ja jotain muuta sekoilua esiintyi myös noiden virheiden jälkeen. Vikalla ketutuspuristus, "periksi en anna prkle"ja vihdoin jotain rotia. Tosin sielläkin vähän neuvoteltiin keinun kanssa ja töpeksin kait muitakin kohtia. Mutta nolla! Kiitos. Vihdoin.

Metkun ja Jipon kanssa myös erinäistä sekoilua. Satu on kiltti tai tyhmä kun antaa mulle koiriaan ohjattavaksi :)

No missä on vika? En haluaisi palata vanhaan jankutukseen, mutta pakko kait kuiteskin vähän. Tuo saakelin elukka on vaan niin erituntuinen kisoissa kun treeneissä, enkä osaa huomioida sitä aina suunnittelussa. Mun pitäisi ohjata ja ajatella kaikki sen puolesta kisoissa kun se ei tunnu oikein mitään itse ajattelevan. Mutta kun en osaa enkä pysty. Vikansa siis meissä molemmissa, en nyt koiraa erityisesti siis syytä, vaikka siltä kuullostankin. Ja itsehän olen tuon kouluttanut joten ihan voin peiliin itseäni katsoa. Totuus vaan on, että tuo koira ominaisuuksineen on mulle liian iso pala haukattavaksi. Mun taidot ei vaan näemmä riitä, jotta osaisin saada siitä ulos sen, mitä siinä voisi olla ulos tuotaessa. Sääli sinällään, vaikka eniten tässä onneksi kärsin minä itse. Avan itsetunto on komeempi kuin monella muulla yhteensä ja ihan varmasti se koittaa ainakin useimmiten tehdä kuin se osaa ja pystyy. Se on valtavan onnellinen elukka, ei ehkä ruudinkeksijä vaan takuuvarma blondi, mutta yritteliäs ja varsin persoonallisesti viehättävä.

Kukaan ei varmana tajua yhtään tuota yllä kuvaamaani, sillä näitä hommia ei varmaan voi havaita kukaan ulkopuolinen. Jos antaisin se jollekkin riittävän pitkäksi aikaa niin, että kaikki vieraskoreus karisi niin ehkä sitten voisi ymmärtää mistä puhun. Tai sen nyt tyhmenpikin aika nopeasti havaitsee, että Ava on persoonallisen viehättävä blondi. Lähinnä tarkoitin tuota "kisoissa erilainen kuin treeneissä" väittämää. Ja siis ehkä kaiken syynä olen tuossakin vaan minä, joka itseltäni huomaamatta olen myös jotenkin erilainen kisoissa ja saan tämän kaiken aikaan. Mene ja tiedä. Saas nähdä, miten sitten joskus Pirkkoliisan kanssa on. Kaapon kanssa tälläset jutut oli ihan vieraita. Se oli aina samanlainen, satoi tai paistoi.

Huomenna mennään Janitalle (tai Jaakolle) treenaamaan, hauskaa! Otan Pirkkiksen, sillä Ava saa nyt toipua viikonlopun riennoista. Pirkon kanssa tarvin nyt viisaita neuvoja ja yleensä tuolta Turun suunnilta sellaisia irtoo.

en mää tiiä, ahistaa.

Mulla on jotenkin sellanen olo just nyt Pirkon kanssa. En vaan tiedä, mitä nyt kannattais tehdä noiden hyppyjen kanssa. Selkiyttäskö jos tänne asiaa ihmettelis? yritetään.

Kun ahistusta aiheuttaa rimat, tai siis niiden nosto. Pitäisikö vai eikö pitäis. Tuleehan ihan just jo vuoden, jotta kaippa niitä voisi toisaalta jo nostaakkin? Kun kun..juoksee hyppäämättä yli matalista 30-35cm, hyppää aakeeta laakeeta 35-40cm, 45cm yrittää samalla tekniikalla aakeella laakeella ja useimmiten onnistuu, mutta usein myös ei jolloin juoksee rimat kaulassa.eikä tunnu siitä piittaavan kummemmin. Mua ahistaa tuo "aakee laakee-tyyli", en haluaisi, että menee noin matalia ja pitkiä hyppyjä! miksi? no kun.. ja onko tälle "siksi" väittämällä edes oikeaa totuutta?

Rimassa ei harmillisesti ole 50cm mahista joten se on sitten se 55cm seuraava askel ja kamala kun se on jo iso este se! No, nyt oon kolme kertaa treenannut yksittäistä hyppyä 45cm tai 55cm ja voi että mulla sydäntä kylmää. Nytkin kurkkua kuristaa, ihan pöljä oon..mutta minkäs teet kun oikeesti ahistaa. Olisko siis vaan nyt järkevää unohtaa koko hyppyasia hetkeksi ja palata asiaan vaikka joskus sitten? Kun kun..en haluais yhtään nyt hypyttää aakeeta laaketa. mieluummin sitten vaikka ihan ilman rimoja? Mutta kun jo nyt menee kaahottaen niin tuossakaan ei nyt järkeä taida olla. Tai sitten hypytän vaan niitä yksittäisiä ja nostelen niitä 45 ja 55cm korkeuksiin? Mutta mitä tehdä kun tiputtaa? Nyt oon sanonut höh ja oho, nostanut riman ja palkannut kun hyppää puhtaasti. Jotenkin tunne, että pakko regoida jotenkin, mutta tarvisko? Jotenkin en osaa pitää sitä vielä valmiina isoihin hyppyihin. Tai sitten mulla on liian pehmonen asenne tähän hommaan. Ja jos jotain niin kylläpä nyt toistelen itseäni.

Sitäkin tässä mietin, että eihän koiria voi vertailla keskenään. Jotain toista voi varmasta hypyttää matalilla vaikka kuinka pitkään ja varmasti oppii loikkaamaan korkeampiakin. Mutta ehkei kaikkia vaan voi? Jotenkin musta tuntuu, että Pirkko on sellanen tyyppi. En osaa selittää miksi, mutta ainakaan ei ole kyse siitä, että haluaisin sen saada jo hyppäämään maksihyppyjä. Se on vaan se joku kumma intuitio, joka sanoo, että älä hypytä tuota enää noilla matalilla, siitä ei seuraa hyvää. .aargh.

On myös mennyt nyt puomia kokonaisena muutamia kertoja riman hallilla. Ahistaa. PentuAata on myös mennyt ja muutaman kerran supervauhdilla tullut hirveella iskulla 2on2offiin- ja yllättävää, mua ahistaa. Keppejä rupesin nyt vihdoin tällä viikolla treenaamaan. Teen nyt sitten sekoituksena kujaa ja vinoja. Ja kaaretkin otan mukaan varmaankin. Se nyt ei ahista, onneksi jokin sentään ei.

No, en tule nyt hullua hurskaammaksi tässä asiassa. Mielipiteitä on varmaan monia ja ketä sit nyt pitäisi uskoa. Ehkä jos sitä omaa sisäistä ääntään? Ja jättäisi nyt nuo hypyt vähäksi aikaa ja keskityttäisiin keinun, keppien, renkaan ja pöydän treenaamiseen. Onhan noissakin tekemistä kun treenimahiksia on kuitenkin vain onnettomat 1-2krt/vkossa. Ja jos välillä ottaisi yksittäisiä hyppyjä vähän korkeemmilla eli niillä 45 tai 55cm? Ja kun on kuvattu niin sitten alkais ottaa niitä enemmän ja osana rataa? Voi voi ja oi voi. Voisko joku kertoa mulle, mikä on kannattavaa? Tuskinpa.

kyllä kouluttautuminen kannattaa :)

Lauantaina käytiin melkein koko perheen voimin Markon koulutuksessa Tampereen suunnilla. Anja ja Friidu olivat kanssa, olipas mukava nähdä niitä pitkästä aikaa! Mä tykkäsin koulutuksesta kun tuli ihan uusiakin juttuja ja muutenkin ihmeteltävää ja mieleen painettavaa. Treenattiin ”niistoa” uudella tyylillä, jossa koiraa ei haettukkaan riman yli. Loogista ja helppoa kun vaan muistaa tehdä asian yksinkertaisesti. Hyvä harjoitella tuota jos vaikka uudet säännöt joskus kieltävät rimojen yli ohjaamisen. Ja muutenkin aion yrittää ottaa käyttöön, sillä uskon olevan koiralle loogista. Erinomainen havainto myös se, että viljelemäni päällejuoksupersjätöt ja saksalaiset ovat aiheuttaneet sen, että Ava hyppää päällejuoksusta nyt helposti selän taa. Saksalaiset pidän jatkossa mukana, mutta tuota ensin mainittua täytyy nyt vähän harkiten käyttää. Ja vahvistaa päällejuoksuja! Avalle haasteellisinta oli pujotella seinään päin kun en ollut vahvasti sitä auttamassa. Voi raasu, liekkö unohtanut, että toi on ihan vanha juttu, mikä sen pitäisi kyllä osata…? No, hyvä muistutus mulle, että perusasioita pitää treenata. Ja mitä vielä? Aa, teen usein huonosti ja huolimattomasti takaakierrot. Ainakin lauantaina. Täytyy muistaa se, mitä koulutuksissa muille viljelen. Ilmeisesti myös paljon viljelemäni sylivekit ovat Avalla nyt päällimmäisenä mielessä joten jos huonosti ohjaan taakse niin tottahan toki lukee sylivekiksi. Ja mitä vielä? Aa, sylivekin voi yhdistää mukavasti pyöritykseen ja poispäinkäännön voi tehdä hyppyesteellä kun siihen tullaan vähän kuin backlap-asetelmista. Ja vieläkö jotain? joo, pitäisi olla tarkempi, että jos käsken sen istumaan tai maahan harjoitusten välissä, niin ei niistäkään saisi omin luvin hipsiä mihkään niin kuin ei lähdöissäkään saa. No olihan monta asiaa! Ei ollut turha reissu!

Pirkkokin meni pikkusen. Kaahotti ja syöksyi mm. päin kun yritin saada takaakiertoon. Tuhma Pirkko. Mun pitäisi varmaan osata reagoida jos tulee härskisti päin. Mutta kun se on mun ihana pikkuPirkko. Jep,tekemistä siis riittää ihan jo lähtien tästä mun ”tuitui, äiteen oma maailman pienin pikkupirkko”-asenteestani… :)

Ai niin. Ava hyppäsi treenissä päin muuria ja illalla huomasin, että sillä oli mojovat mustelmat takareidessä. Kylmäsin ja päätin, että jätän sen kanssa sunnuntain kisat väliin. Ilmeisen kovin oli kolauttanut kuiteskin itsensä. Nyt on kyllä kinttu ihan normin näköinen ja mustelmakin on jo pienentynyt kovasti joten eiköhän tuo hengissä selviä.

Sunnuntaina kisasin Pötkön kanssa. Lahjattomat harjoittelee. Me ollaan siis lahjattomia ja meidän pitäisi ilmeisemmin treenata jos tuloksia mielii tehdä. Teimme komeita virheitä kohdissa, joissa muut eivät päässeet virheillä itseään kehumaan. Tarvitaan kait siihenkin vähän taitoa? No, parasta kuiteskin, että metkulla oli ihan voittaja-ilme ratojen jälkeen. Ainakin sen mielestä sillä meni sairaan hyvin, sillä ilmeisesti sen mukaan se koira voittaa, joka saa viettää eniten aikaa radalla. Koko rahan edestä! Mä luulen, että meidän meno ainakin vähintään nauratti tai ahdisti yleisöä koko rahan edestä.

Ai niin, käytiinhän viime viikon tiistaina Niinun treeneissä Avan kanssa. Sieltä tärkeimpänä jäi mieleen, että mun liikkeille lähdöille tarvii tehdä jotain. Ehkä niille voi jotain tehdäkkin, kun vaan pitää mielessä, että ei pysähtele turhia ja että lähtee liikkeelle :) Ja välillä voisi ottaa muutaman pienen askeleen harppomisten sijaan, jotta esim. valssissa ehtisi mukavammin merkkaamaan ponnistuspaikkaa ja alta pois. Niinu kehui, että Ava oli muuttunut paremmaksi viime näkemän jälkeen. Kiva kuulla. On se mustakin kyllä muuttunut paremmaksi. Oikeastaan se on aika hyvä silli!

Ens viikonloppuna kisataan sitten hulluna. Tai no joo, keneen nyt sitten vertaa. Lauantaina metkulla ja Avalla kolme starttia riman kisoissa ja sunnuntaina Avalla kolme starttia Hyvinkäällä. Mukavata!

Niin ja jee! Pahkis ja Pasi taituroivat eilen nollavoiton kakkosista!

oho

Eksyin vähän muokkailemaan blogin ulkoasua, eikä homma nyt ihan putkeen mennyt. Yritetään illalla tai kun ehdin niin uudestaan. Jos saisi vaikka Pirkostakin vihdoin ja viimein jonkun kuvan laitetuksi tänne!

jonninjoutavat kuulumiset

Nyt on se aika vuodesta, jolloin haluaisin keskittyä vain kotona olemiseen: villasukat jalkaan lämpimän peiton alle tuoksukynttilöitä haistellen ja glögia juoden. Ehkä vähän jotain hyvää katsottavaa telkkarista (esim.klikkaa mua!) tai miksei vaikka kirjan lukemista. Ja kotihan olis tosi siisti ja mä voisin syödä mitä vaan ilman, että lihoisin. Ja koiratkin joku lenkkeilyttäis, jotta nekin vois keskittyä vain kainalossa köllimiseen. Joo, noista unelmoin, mutta ei toi oikeen toimi nyt noin. Tänään töissä oli poikkeuksellisen rasittavaa ja kuormittavaa. Joidenkin asiakkaiden tilanteet liikauttavat niin, että meinaavat palata mieleen vielä kotonakin. Ja on niin totta, että se mille annetaan energiaa, se lisääntyy. Niin myös välillä ne negatiiviset fiilikset. Mutta nyt huokaisen syvään, istun ja kirjoitan vaikka tätä. Ilta muuttuu pian iloksi kun pääsen Avan kanssa Raisaa tuuraamaan Niinun treeneihin.

En ole hetkeen tänne kirjoitellutkaan, vaikka ollaanhan tässä tehty kaikenlaista ja muutenkin oltu aktiivisia. Vaihdan työpaikkaa tammikuussa, joka on kait suurin asia koiraharrasteisen elämän ulkopuolella. Sitä kyllä odotan kovasti! Ollaan ostettu uusi autokin ja sitä ihmetellessä tehty ohessa vähän suuntaviivoja tulevaisuuteen liittyen. Lähinnä siis asuntoasioihin, niihin kun myös nuo laina-asiat keskeisesti liittyy.

Ja sit on tietty treenattu ja kisattu. Tai nyt ollaan vähempi kisattu ja itseasiassa myös treenattu. Pirkolla oli juoksut, joka rajoitti menemistä ja Avan kanssa ei olla tiistaitreenejä lukuunottaamatta nyt oikein treenattu. Ja niitäkin on jäänyt välistä muutamia. Hyvä kait pitää vähän rennompaa välillä. Täksi talveksi on luvassa molemmille kyllä kaikenlaista koulutusta, joka tulee tarpeeseen.

Jos nyt jotenkin lyhyesti tiivistää niin Pirkon kansaa aletaan nostamaan nyt rimoja. Välillä kulkee hyvin ja välillä oon ihan hukassa sen kanssa. Keppejä tulisi alkaa opettaa kun en vieläkään ole projektia käynnistänyt. Avan kanssa ollaan puomin ylösmenoon kiinnitetty huomiota ja tehty keppikulmia. Myös vauhtia ja hyvää fiilistä ollaan haettu edelleen ja aina vaan. Tavoitteena oli nostaa niin kisojen kuin treenien nollaprossaa tänä talvena ja huonolta näyttää. Aina ekalla kierroksella saadaan jostain se yksittäinen virhe aikaan. Yleensä toka jne. kierros meneekin sitten nollalla. Just niinkun kisoissakin, tai mistä tiedän meniskö tokallakaan. Toi kyllä turhauttaa totta puhuakseni, mutta ei auta murehtia. Se mille antaa energiaa, se lisääntyy. Taas kerran niin totta.

Pirkkis on aloittanut uskottavasti koira-avusteisen työn opinnot ja saan siitä varmasti käyttööni hyvän työkaverin joskus. Sitä on kovasti kehuttu kouluttajien toimesta ja ihan syystäkin. On erityisen mahtava ja järkevä aina kun ollaan koulussa ja oon siitä niin ylpee :)

mitäs muuta. Lenkkeilen säännöllisesti ja nyt olis tarkoitus aloittaa siäliikunta aktiivisemmin kun tuo sateessa, pimeessä ja liukkaalla meneminen ei niin enää inspiroi. Just nyt tää viikko on mennyt pipareiks kun en vaan ole ehtinyt. Tai no joo, ainahan voisi priorisoida jne. esim. herätä aamulla aiemmin ja käydä juoksemassa ennen töihin menoa. Mutta tohon en pysty kyllä taipumaan.

Tää nyt oli tällästä liirumlaarumia ja jonnin joutavaa tekstiä tällä kertaa. Nyt taidan tehdä arjesta vähän juhlaa ja hakea kaapista piparia ja kattella kauniita ja rohkeita. Kohta nimittäin taas mennään!

reenailuja

Pirkkoliisa aloitti juoksut. Voi kamala sentään kun aika menee nopeasti. Aatella, että kohta ovat jo vuotiaita!

Perjantaina Elinan treeneissä asia vielä konkretisoitui kun rimoja nostettiin ylöspäin. Olivat nyt ekaa kertaa 40cm ja ihan hyvälle näytti hyppääminen. Muutenkin oli jälleen hyvä setti. Isommassa vauhdissa hallinta on vaikeampaa , ihmekkös tuo. Imee esteitä ja lukee rataa jo melko mukavasti joten mun tarvii olla ajoissa liikenteessä ohjauksieni kanssa. Yksi sellanen ”mä tiedän joo, mutku toi putki....” tyyppinen tilanne esiintyi treeneissä. Toivottavasti tuon tyyppisistä jutuista ei tule meille ongelma pitkällä tähtäimellä. Lähdössä sivuirtoaminen muuten onnistui ja luki aika mukavasti leikkaukset. Ampui pussiin kovaa ja veti kamalia lipoja muutamia kertoja liukkaalla pohjalla. Auts.. Ite täytyy olla tarkkana , miten ohjausta ”avaa” sille, sillä melko pienestä käden tönäisystä voi irrota luultua kauemmas. Jotain ihan päinvastaista kuin Avan kanssa. No, näitä nyt opetellaan ja hiljalleen toisamme ruvetaan ymmärtämään. Toisinaan rytmitys osuu jo suunnilleen kohdilleen ja hitsit silloin on mukava fiilis. Pirkko on niin kevyt ohjattava ja reagoi nopeammin ja on itsenäisempi. Ja mikä parasta, fokusoi kyllä agilityyn tehdessä ihan täpöllä. On se vaan ihana toi mun Pirkko.

Lauantaina oltiin Avan kanssa riman mestiksissa. Eka rata oli helppo, eikä tokakaan lainkaan pahempi mun mielestä. Ekalta radalta nolla, kuulemma vain kaksi nollaa tuli radalta, joka oli erikoista minusta. Liekkö vauhti kasvanut monilla liiaksi kun oli hanatusrata ja sitten huonoa tuuriakin taisi olla monella matkassa. Tokalta radalta saatiin 15 yhden riman ja kahden rengaskiellon jälkeen. Rima oli mun syy. Huijasin koiraa epäreilusti kertomalla sille, että tehdään poispäinkäännös suoran putken jälkeiselle viistolle rimalle, mutta oikeasti sen pitikin jatkaa 90 asteen kulmassa tulosuuntaan nähden eteenpäin kepeille. Sori Ava.. Ehkäpä se päätti kostaa mulle hetkeä myöhemmin ja meni renkaasta ohi. Rengas oli puomin ja Aan välissä, joka haittasi Avaa paljon. Korjasin huonosti ja siitä toinen kielto. Yhteistulos 15 oikeutti kolmanteen sijaan tällä kertaa. Plikka ja Juju menivät kympeillä edelle. Kisan jälkeen treenasin jälkimmäistä rataa läpi kokeillen hiukan eri vaihtoehtoja. Kolme kertaa nollana läpi kisanomaisesti tehtynä. Ei sitten saatu ekalla kerralla nollana läpi. Turhauttavaa.

Sunnuntaina oltiin Pirkon kanssa Rannikon koulutuksessa. Riman järkkäämä koulutus ja Jenni oli tuonut ihanaa naposteltavaa johon taisin paneutua koulutusta enemmän. Radassa ei ollut mitään vikaa, mutta saatiin monia vaihtoehtoja sen suorittamiseen, enkä oikein keksinyt, minkä pätkistä olisin valinnut. Lähdin siis tekemään ilman kunnollista suunnitelmaa siitä, mihin asti menen ja mistä palkkaan. Lähtökohta jo tympäisi, mutta en sitten siihen panostanut ja ratkaissut tuota vaan lähdin soitellen sotaan. Alkuun hieman hinkkausta sivuirtoamisen suhteen. Sitten miettimistä, teenkö backlapin järkevällä tavalla. Sitten hieman myöhästynyttä valssia ja vekin merkityksen pohdintaa. Lopuksi kovasta vauhdista takaakiertoa twistillä, joka ei rytmillisesti osunut kohdilleen. Luulenko vaan vai oliko Pirkko hieman vaisu. Sellanen fiilis kuiteskin jäi ja sekin ehkä vähän ärsytti. Päädyin siis hieman inttämään, enkä ollut kovin vastaanottavainen. Tyhmä, ärsyttävä minä. Ehkä Timo on niin supermukava, että oli hyvä kohde..? Tuo backlappi asia täytyy tarkistaa seuraavissa Elinan treeneissä. Tapoja on tosiaan monia niin kuin Timo totesi. Mutta olkoon tapa tai tyyli mikä tahansa niin kaikkien tapojen perustana kuitenkin olkoon selkeys ja johdonmukaisuus. Siihen molemmat takuusti pyrimme, mutta nyt jäi epävarmuus, mitä sitten toteutan. No, tämä selvitettäköön.