Viikonloppu meni aikalailla agilityn parissa (kas kummaa) ja olihan taas mukavaa (kas kummaa). Pasi kisasi Pahkiksen kanssa neljä starttia Janakkalassa ja mä autoin kaveria hädässä kun starttasin Vinkan kanssa Jennin oltua kipeenä. Pasi ja pahkis tekivät ekaa rataa lukuun ottamatta hyviä ratoja. Aivan huippua, että vikalta radalta napsahti nolla voiton kera ja ihan parasta, että rata oli tosi komee. Mä luulen, että se oli parasta menoa, mitä oon niiltä koskaan nähnyt. Taisin melkein tirauttaa kyyneleen katsomossa kun oli niin hienon näköistä. Aika monta starttia on kasahtanut ns. yhteen virheeseen joten tosi kiva kun vihdoin onnistuivat.
Vinkan kanssa oli kiva mennä! Eka rata vaati aikamoista kädessä kuljettamista ja Vinka taisi olla vähän vieraskoreena. Itse eksyin yhdessä vekissä ihan liian keskelle rimaa ja työnsin sen takaakiertoon.. Kiersi koko esteen ja siinä metsästäessä meni tovi. Harmi, sillä muuten olis tullut nolla ja ihan nopeakin vielä. Olishan ollut päheetä tehdä nolla noin mukavan koiran kanssa! Tokalla radalla virheitä virheen perään koko rahan edestä. Siitä ei hirveemmin kerrottavaa ole, sillä analysoidessa tulis tästä kirjoituksesta kilometrin pitkä.
Pirkkis oli hengailemassa mukana molempina päivinä ja pääsi vähän verkkaesteillekin reenaamaan. On se hauska otus, mun Pirkko :) Kaikkia pitää rakastaa ja syliin pitää päästä..Siitä jälleen vähän neuvoteltiin ja voi että kun en osaa olla asiassa johdonmukainen. Ei ihme, että ei opi asiaa... Sille on muuten tullut joku hassu viiraus kotona. Haluaa olla usein siellä, missä minäkin. Sellanen viiraus myös, että leikkiessään on alkanut hyppimään mua vasten kun yrittää tyrkyttää lelua mun käteen. Joku ehkä kieltäisi, mutta tehkööt niin. Sille on yleensä lähelle tulo vähän haastavampaa kun on ns. hommissa joten hyvä vaan jos haluaa tulla noin lähelle. Pirkkis on myös pätevöitynyt nyt vattujen syömisessä ja edelleen ansaitsisi diplomin siitä, miten naapureille karataan. Nyt on ikävä kyllä laajentanut reviiriään jo parin naapurin päähän asti… Pasi viritteli lisäaitoja joten toivotaan nyt, että ne edes vähän hidastaisivat sen menoa. Voi Pirkko, mihin sen kanssa vielä joudunkaan :)
Kävinpä tässä kehonkoostumusmittauksessa pitkästä aikaa. Loman aikana on kiloja tullut lisää ja en ole liikkunut kuin olisi hyvä liikkua. Huonolla omallatunnolla sinne siis hakemaan motivaatiota liikkumiseen ja järkevään syömiseen. Motivaatiosta en tiedä, mutta mieleen tuli, että onkohan mulla joku vääristynyt käsitys omasta kehosta. Mä olin ihan varma, että asiat olisivat menneet paljon huonompaan viime käynnistä. Olin viimeksi käynyt tuossa mittauksessa keväällä ja paino ja kehon rasvamäärä olivat siitä vaan laskeneet ja lihasmassa lisäntynyt. BMI oli kuulemma jo sen verta matala, että kehotti, että en enempää laihtuisi. Luustolihasmäärän nousuun oon tyytyväinen, sillä nyt tulos meni kategoriaan ”korkea” ja viimeksi oli vielä ”normaali”. Ei siis ilmeisemmin huolen häivää noiden suhteen. Paino olikin yllättävän matala. Meidän puntari kotona näyttää kilon enemmän kuin tuo työterveyshuollon. Samapa se tietty kumpi on oikeessa. Tärkeintä kait olisi, että oma fiilis on hyvä ja että käy samalla puntarilla.
Ja siis, miten hienosti suomalaiset maksit pärjäsivät EO:ssa! (taisivat muissakin säkäluokissa menestyä, mutta niistä en ole niin varma) Mutta aivan mahtavaa Rhett&Niinu ja Hitti&Janita! Ja siis aivan upeeta team Decathlete's! Oon kyllä tosi onnellinen noiden kaikkien puolesta! Niin paljon taitoa, tahtoa ja tunnetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti