Olipas ihmeellinen herätys tähän aamuun kun lunta oli satanut maa valkoiseksi. Oikeastaan vähän tylsää, sillä lumitakapakit keväällä ovat aina tylsiä. Jos jotain hyvä niin onhan tuo aika kaunista kuitenkin.
Perjantaina Elinan treeneissä Pirkon kanssa Turussa. Putkijarrut hukassa ja ohjaukseen tuleminen vähäistä. Noilla eväillä sitten edettiin este kerrallaan ja koitettiin kesyttää koiraa ja saada mun rytmitystä jotenkin kohdilleen.Juteltiin siitä, että Pirkko ja myös koko pentue on hiukkasen hankalassa ikävaiheessa. Pirkko ainakin mennä kaahottaa ja toisaalta on kamalan herkkä ottamaan itseensä. On asioita joihin ei ole syytä mennä mukaan ja uskoa, että ovat vaan välivaihe. Nyt tuntuu siltä, että ihan kaikkea pitäisi treenata ja vahvistaa, enkä oikein edes osaa sanoa, että mitä niistä akuuteimmin. Ehkäpä kilpajuoksun katkaisemista, putkijarruja ja käteen tulemista. Esteista kepit ja keinu tulisi saattaa kuntoon, mutta ehtiihän noita kun lumet sulaa. Jos sitten ottaisi tehokkaan kuurin ja treenaisi niitä ainakin kolmesti viikossa. Uskoisin, että parin viikon jälkeen voin ottaa ne ratreeneihin jo mukaan. Mutta tosiaan koulutus oli jälleen erinomainen, eikä seurakaan yhtään kalpeaksi sen rinnalle jäänyt. Mia ja Vip onnistuivat tosi hyvin muuten treeneissä! Kotiin yöllä n. klo 1.30 ja rytmihäiriöiden kanssa nukkumaan.
Huoh, tosiaan sydän on tässä vähän vaivannut. Parin viikon ajan olen lähinnä öisin herännyt siihen, että rytmi vetelee ihan omiaan. Tuntuu, että happi ei riitä ja rintakehä tuntuu siltä kuin joku painaisi siihen. Nyt nuo rytmihäiriöt ovat tällä viikolla lisääntyneet niin, että keskiviikkona niitä tuli varmaan 5-6 krt päivän aikana. Lisäksi ikävää huimauksen tunnetta ja kaupassa jouduin ihan tarrautumaan hyllyihin hetkeksi kun päässä niin heitti. Torstai-aamuna rytmit oli niin oudot, että en meinannut jaksaa alkuun seistä kun hengästytti niin kovin ja kun hiljalleen helpotti niin silti noin 3 h ajan olo oli outo. Kävin sitten lääkärissä ja perjantaina labroissa ja EKGssä. Tiistaina olis uusi aika lekuriin ja ihan hyvä niin. Perjantaina Elinan treeneissä olo oli myös aika hirvee kun kesken lämmittelyiden häiriöt alkoi jälleen ja jatkuivat aina melkein siihen saakka, että istuin kotimatkaksi autoon. Lauantaina aamupvällä sama setti ja tänä aamuna myös myös kun heräilin tuntui syke oudon voimakkaana. Nyt olo on ok, mutta vähän mietityttää, että miten jaksan tämän pvän kisat kahdella koiralla. No, täytyy jättää startteja väliin jos ihan kamalaksi olo menee.
Eilen Elina koulutti Rimalaisia kouluttajia. Pirkon kanssa treenattiin keinua ja sain hyvät vinkit siihen. Pirkon kanssa myös esimerkkeiltiin leikkimisosiossa ja Piipaa onkin kova ja sinnikäs leluntappaja. Varsin hurrrja pikkukoira. Ihmiset vaikuttivat tyytyväisiltä päivän antiin ja sanoivatkin niin. Elina on uskomaton, miten jaksoi tykittää koko päivän. ja miten sen ääni kestikään puhua niin kovaa? No, se tietty avarsi asiaa, että on entisessä elämäsään vetänyt ratsastustunteja.
Kohta siis kisoihin. Saas nähdä katkeaako nollaputki tänään Avan kanssa. Nyt kun kaikki tarvittavat tulokset on sen kanssa kasassa, niin olen ajatellut panostaa kisoissa kontakteihin. Lisäksi on mukavaa kokeilla erilaisia riskiohjauksia jne. kisaradoilla. Metkun kanssa en ole treenannut tai tehnyt mitään pitkiin aikoihin. Sen siis tietää, että mitä siitä tulee :) mutta toivotaan, että mummolla on mukavaa :)
Ai niin, Saija teki videon Elinan pe treeneistä: http://www.youtube.com/watch?v=xrAw3jFN9Lc
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti