pitkästä aikaa

Kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt päivittämättä. Onneks blogin päivittämättä jättäminen ei ole mikään kuolemansynti joten siitä on kait turha mitään huonoa omaatuntoa kärsiä.

Ahvenanmaa on matkattu ja jaun kisoissakin pyörähdettiin metkun kanssa. Treenattu on hyvässä opissa avan kanssa ja itsekseenkin aika paljon. Jos kronologisesti hommassa edetään niin eka jaun kisojen tunnelmat (tässä vaiheessa ne onkin hyvin helppo muistaa..). Sen muistan, että heti ekalta radalta tehtiin nolla. radalla onnistui paljon asioita, mutta pientä vaaranpaikkaakin piti kun radan loppupuolella pyörityksestä itse myöhästyin ja koira ampui läpi, suoraan.. Siitä ihme pelastelun kautta selvittiin virheettä loppuun saakka. Keinun kontaktiin olin tyytyväinen, eikä muutkaan kontaktit kovin pahoja olleet. Yhdessä takaakierrossa tuli kiire ja taisin kait potkaista koiran esteen taakse..Onneksi pötkö ei asiasta traumatisoitunut ja tuomariltakin jäi asia huomaamatta. Samaisessa kohdassa hyllytti suurin osa porukkaa myöhästyneen ohjauksen takia. Riskin paikka. Muista radoista en enää muista oikeastaan mitään.

Ahenanmaan reissu oli reissuna upea, tulosten puitteissa ei niinkään. Avalle otti koville neljän päivän matka, se oli aivan laama lauantaina ja totaali puhki radoilla hirveän helteen takia. Sille otti tosi koville kuumuus. Toivottavasti kesän myötä tottuu lämpimään, jotta ei ihan tollaseks menisi. Omat fiilikset oli parin radan jälkeen ihan kaameat. Musta tuntui, että menomme oli jotain niin karmeeta kuin nyt agility voi laaman kanssa olla, mutta onneksi radat videoitiin niin totuus ei ollut ihan yhtä kirpaisevan näköistä. Enivei, ekalla radalla Ava valahti valssista ja kun yritin korjata tilanteen niin jäi haistelemaan maata! Mä meinasin kuolla raivosta ja lähdin radalta kesken mykistyneenä pois. Ei kukaan koira voi tehdä tollasta, että jää haistelemaan maata...Tokalle radalle olin tehnyt suunnitelman, että jos painaa läpi ohjauksesta mihin haluaa (kontakteille) tai jää haistelemaan tai jotain, niin pakotan sen vaan tulemaan mukaan ohjaukseen, enkä lopeta kesken, sillä sitä se varmaan haluaisikin. No, nyt ei jäänyt maata haistelemaan, mutta karkas aina puomille kun siihen oli pienikin mahdollisuus.. Kolmannen startin aattelin jättää väliin, mutta onneksi muut ylipuhuivat mut jatkamaan, sillä rata oli ihan hyvä. Ainoastaan lähdössä en meinannut saada koiraan mitään kontaktia kun haisteli suunnilleen takamustaan(kuka pieras?) ja mietti ihan muita juttuja. Videolta näkyy kun palaan takaisin tyrkkimään sitä, miten nyt kehtasin ja huutelin parin esteen takan "hei halooooo!!! Avaa!! Haloo!!". Onneksi Ava muisti jossain kohtaa, mikä oli homman nimi ja lähti yhteistyöhön ja teki töitä helteeseen nähden hyvin. Tokihan se kovempaakin kulkee, mutta olosuhteisiin nähden kuitenkin olin tyytyväinen sen panokseen. Vikalta radalta nolla ja sijoitus 2. Sunnuntaina oli yksi rata ja se oli oikeastaan hyvä. Tein itse ohjausmokan ja otin sen liikaa vetoon mukaan, josta johtuen ohi hypystä. Muuten kulki hyvää vauhtia, teki hyvin kontaktit, kepit ja ennen kaikkea keskittyi ja oli intensiivinen. Luojan kiitos. Olisin kait tehnyt siitä rukkaset jos olisi jatkanut superlaamailua vielä sunnuntaina. Metkun kanssa sattui ja tapahtui radoilla kaikenlaista ja tästä jutusta tulisi kilsan mittainen jos avaisin senkin. Nämä oli ekat kisat, joissa starttasin molempien koirien kanssa kolmosissa ja täytyy kyllä sanoa, että itselle se oli melko haasteellista. Metku ja Ava ovat niin erilaiset, että mun pitäisi pystyi tekemään aika erilaisia suunnitelmia jo alkujaan ja keskittyi ihan erilaisiin mielentiloihin itse. Erityisen hankalaa tuossa oli se, että kisaajia oli vähän eli ehdin henkäistä välissä n. 10 minsaa jos edes sitä. Haipakkaa piti, mutta erittäin opettavaista. En tiedä, kumpi koirista kärsi enemmän. Ehkä metku, jolle en pystynyt kehittämään ohjausvalintoja kaikkiin tilanteisiin sille kannattavaksi.

Nyt ollaan keskitytty Avan kanssa treenaamiseen ja ennenkaikkea edelleen siihen estehakuisuus, itsenäisyys, itsevarmuus, sopiva viretila ja vauhti teemoihin. Tekniikoita kyllä taidetaan ja esteosaaminenkin on riittävällä tasolla kunhan saisi vaan noita muita asioita kuntoon. Oon käynyt parit epikset ja uskon, että niissä on hyvä nyt käydä. Tohdin ja kehtaan paremmin epiksissä puuttua Avan käytökseen jos se löysäilee tms.Se on kyllä oikeastaan mennyt nyt hyvin, epiksissäkin. Ja treeneisssä on tullut taas hirveesti uskoa ja toivoa siihen, että saan sen pelittämään hyvin. Ollaan videoitu aika paljon treenejä ja itseasiassa meidän meno on kyllä usein ihan tosi hyvääkin ja Ava kulkee hyvää vauhtia.

Kesälomaa odotan kuin kuuta nousevaa. töissä on ollut suorastaan pers...tä. ollaan homeen takia muutettu kiireisesti toisiin tiloihin jne. Lähin työkaveri irtisanoutui ja on ollut muutenkin ihan sikana pois. itsestä tuntuu, että ei vaan ehdi revetä ja töitä on ihan liikaa. Ihan riittämätön olo koko ajan ja tiedän, että tilanne ei tule hetkeen muuttumaan. Usein iltaisin sitä miettii, että onneks on kuitenkin tämä elämä muuten hyvin mallillaan niin jaksaa tollasta kurjuutta. Tämäkin vkonloppu oli ihana ja nyt on taas hyvin kerätty voimia tulevaan viikkoon.

Metku on maksiKOLMONEN!

Ploki on jäänyt taas vähemmällä päivitykselle kun en oo vaan ehtinyt.. Mistähän sitä sitten aloittais kun ollaan treenattu Niinun, janitan ja Jaakon opeissa ja kisattukkin Janakkalassa joten kerrottavaa ja pohdittavaa riittäis?

No nyt tiedän, aloitan hehkuttamisella! Nimittäin Metku siirtyi Janakkalassa kolmosiin! Niin siistiä ja kerrassaan upeeta. Radan jälkeen oli kyllä niin hieno fiilis, että ihan oikeasti taisin vähän itkeäkkin liikutuksesta.. Rata ei ollut mikään maailman paras kun muutamat kaarteet vähän valahti, mutta mitäpä niitä nyt murehtimaan. Tulos oli virheetön suoritus ja se tärkeintä. Aika monta starttia siihen vaadittiin, että siirto tapahtui ja ehkä vähän onneakin. Onnen ja ahkeran kisaamisen lisäksi tähän on toki vaadittu vähän treeniäkin ja niin paljon yritystä hyvään ohjaukseen. Ja suurimman työn on asiassa toki tehnyt Satu Metkun kanssa. Jos Satu olisi ahkerasti vaan kisannut Metkun kanssa niin olisivat siirtyneet jo aikapäiviä sitten luokissa etiäpäin. Mutta oon kovin kiitollinen Sadulle siitä mahiksesta, että oon saanut Metkun kanssa kisata ja treenata. Kiitos!

Avan kanssa kisattiin janakkalassa myös tuloksin 5 ja hyl. Ekan radan vitsku tuli keinun ylösmenolta. Muutama tuli sanomaan radan jälkeen, että otti sen. Mene ja tiedä. En ylösmenoa rupea sille nyt tekemään kummemmin jollei näitä virheitä ala tasaisesti satelemaan. Tokan radan hylly tuli heti alkuun. Oma typerä ohjausmoka, jolla ajoin sen ohi kakkoshypystä. Kokeilin lähtötilanteeseen erilaista lähestymistapaa eli otin sen enemmän vauhdista mukaan ja ajatuksena oli toteuttaa pienen pieni vekkaus, josta päällejuoksuun kolmosella. Jäin jumiin vekkiin, vedin ohi kakkosesta ja linja kolmoselle sekoilun jälkeen tuli sellaiseksi, että linja neloskepeille oli huono. Muuten rata oli musta hyvä. Ai niin, ei ollutkaan. Lopussa vielä ohitus edestakashyppyhässäkässä. Täytyy olla noissa tarkkana, että ei käy niin, että Ava juoksee ohi kun oon sen edessä esteen takana. Kontaktit olivat hyvät ja kaikenkaikkiaan Avan vire parempi, mitä Mikkelissä. Nostateltiin sitä ennen lähtöä ja se oli ihan kannattavaa.

Avan kanssa on treenit mennyt vaihtelevasti. Välillä kulkee tosi hyvin ja välillä ei. Oon nyt yrittänyt sitä vauhtia tehdä sen kanssa ja välillä vaikuttaa siltä, että se panee treenissä parastaan vauhdin suhteen. Niinä hetkinä kun näen, että nyt ollaan molemmat samalla tahtotasolla niin olo on tosi tyytyväinen. Oon yrittänyt kattella tässä myös peiliin ja miettiä, että mitä itse voisin tehdä enemmän. Ainakin oon päättänyt, että kun näen, että Avan keskittyminen hiipuu niin en lannistu siitä vaan ennemmin sisuunnun ja yritän vaatia/tsempata/käskeä tai mitä vaan, mutta en heittäydy passiiviseksi ja lannistu. Saakeli! Sen kanssa on tehty treeneissä oikeinkin hyviä pätkiä ja useimmiten hyvät pätkät on kuitenkin kiinni siitä, miten itse ohjaan. Omaa ohjausta pitää aina vaan ja iänikuisesti kehittää ja toisaalta opettaa koiralle sitä itsenäisyyttä suorittamisessa. Niin paljon ja helposti saattelen tassusta näitä elukoita joka paikkaan kun useimmiten ehdin aika hyvin saattelemaan. Omat huonot puolensa siinäkin sitten kait, että on kykenevä jollain tasolla juoksemaan.

Tänään piti lähteä tottistelemaan Miran kanssa, mutta Ava pirulainen oli löytänyt työpäivän aikana frolic-pussin ja syönyt sen kokonaan (se oli lähes täys..). Nyt kaveri on ihan pallona ja makoilee possuna masunsa kanssa. Tänään ei siis treenata, mutta huomenna taas uusi päivä uudet kujeet.

Mitä muuten. Ostettiin mulle uusi pyörä. Se on hieno! Mulla on hirvee pyöräilyhimo päällä ja tavoitteena olis heittää lenkkiä nyt tasaiseen tahtiin. Jospa sillä muutama reisiläskikilo karisis pois ja kunto kohenisi. Koiriakin olis tarkoitus nyt aktiivisemmin ravauttaa pyöräillen. Tai Avaa lähinnä.

Ens vkonloppuna kistaan Jaun kisoissa Pötkön kanssa ja ens viikolla lähdetään Affenanmaalle kisamaan ja mökkeilemään. Siistiä!

Treenejä treenien perään ja synttäreitä myös

Eilen treenit Metkun kanssa Niinun opissa sporttikoirahallilla. Rata oli erihyvä, siinä riitti sopivasti tehtävää treeniaikaamme suhteutettuna. Tehtiin treeni parissa pätkässä, joka oli oikein hyvä idea, sillä hallissa on sikakuuma. Miten ihmeessä sitä voi treenata kesällä?

Olin Pötkökoiraan tosi tyytyväinen. Kaikki virheet mitä syntyi, oli täysin allekirjoittaneen syytä. Metku piti loistavasti kinttunsa kurissa, eikä tiputellut rimoja. Tuli myös ohjaukseen mukaan hienosti ja kontaktitkin toimivat. Hyvä Pötkökoira! Mulla sen sijaan skarppaamisen varaa.. Tajusin, että virheitä tuli suurimmaksi osaksi siksi, että en ollut sisäistänyt treeniä joka kohdalta. Aukko/katkos ajatuksissa oli myös katkos tekemisessä. Kun en ollut satavarma, mitä teen niin se näkyi ohjauksessa niin, että rytmitin väärin tai kertakaikkisesta ohjasin jotain ihan kummallista (muutin kokonaan esimerkiksi alkuperäistä ohjaussuunnitelmaa lennossa- todella järkevää…). Jatkossa siis, sääntö numero yksi: tutustu kunnolla harjoitukseen, jotta rata on oikeasti täysin kirkkaana mielessä ja sitten keskity tekemiseen! Niin yksinkertaista, mutta miksi joskus niin vaikeaa?

Enivei, puolivalssit on mulle vaikeita. En osaa liikkua niissä eteenpäin ja tunne on kuin norsulla posliinikaupassa. Hätäratkaisuna kömpelyyteen syntyy usein flippi, eikä se nyt tietty aina huono asia ole, mutta kuitenkin jotain, mitä en ole yleensä suunnitellut. Täytynee varmaan itsekseen käydä puolivalssailemassa ja hakea vähän tuntumaa ja ketteryyttä siinä liikkumiseen. Treenissä käytiin läpi myös rytmittämistä ja oman liikkeen pysäyttämisen hyödyllisyyttä. Tosi hyvä, tuli siis jatkoa siihen, mitä J&J-treeneissäkin on treenattu. Otan niin tavoitteeksi oppia tänä vuonna sen, että hyödynnän liikkumisessa selkeitä temponvaihteluita ja pysäytyksiä paremmin. Itse asiassa ihan vähän olen jo ymmärtänyt asiaa, sillä ratoja katsoessa on tullut mieleen kohtia, joissa voisin toimia erilailla kuin oon tottunut rytmityksen suhteen. Huomasin myös, että puolenvaihdoksissa olen ehkä hieman sisäistänyt myötäkäden(?) käytön tärkeyttä, sillä ohjasin valssit usein niin, että vähintään molemmat kädet olivat mukana tai sitten nimenomaan se, jonka ansioista rintakehäkin kääntyy oikeaan suuntaan. Epämääräinen selitys, mutta hyvä juttu. Luulisin, että teen asian nyt enemmän oikein. Ainakin Metkun kieltoprosentti hypyillä on taatusti nyt huomattavasti pienempi kun aiemmin. Nyt käännöksissä se usein kokoaa itsensä ja valmistautuu käännökseen ilman, että jää pyörimään esteen eteen. Metkun kanssa asia on selkeämpää, Ava antaa enemmän anteeksi.

Kävin tiistaina treenaamassa vähän Avan kanssa tottiksia ja keppejä ja Metkukin pääsi keppitreenaamaan. Kepeillä molemmilla teemana tiukat leikkaukset ja avokulmat. Metku ampuu Avaa paremmin kepeille sisään ja osaa paremmin avokulmat, mutta toisaalta ottaa enemmän häiriötä leikkauksissa. Ava kun päätyy kepeille, niin ajatus pysyy sillä hyvin eteenpäin, eikä välitä siitä, mitä hörhöilen ja missä.

Ava teki tottiksia hyvin. Mun taitava koirani! Se on mennyt selkeästi eteenpäin jäävissä ja keskittyi erihyvin koko ajan, vaikka takana oli melko riehakas keppitreenit ja Pasi ja Pahkis treenasivat vieressä. Luoksetulot ja seuraaminen olivat myös musta varsin erinomaisia. Kaapokin pääsi tokoilemaan, tehtiin ruutua, jääviä, luoksetuloja ja kaukkareita. Hitto, mitä sitä panttaan, enkä kisaa sen kanssa. Nyt vaan ruutu ja tunnari kuntoon niin hyvin vois lähteä kisaamaan. Kaukkareita pitää kanssa tehdä, mutta liika hinkkaaminen niiden osalta taitaa olla vaan huono asia- pappa kun luulee, että hommassa on jotain mätää jos jotain alkaa ns. työstämään ja menee epävarmaksi helposti liikkeen osalta.

Pahkiksen ruutu on niin hieno. En oo tainnut koskaan nähdä kenenkään tekevän ruutua niin upeesti ja se on vasta pian 8 kk! Muutenkin sen keskittyminen ja tekemisen moottori on kadehdittavaa. Vaikka häiriköin kuinka Kaapon, Avan ja Metkun kanssa niin kaveri tekee ihan täysillä, eikä anna minkään häiritä tekemistään Pasin kanssa. Jotenkin liikuttavaa. Se on liikuttava. Syötävän söpö. Tomera. Hullu. Vähän ruma ja tosi hassu. sitä kun katsoo niin ei voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Silloin on koiran virka hyvin täytetty.

Allilla oli eilen synttärit ja se täytti tärkeät 8 vee. Neitokainen on nyt veteraani-iässä. Tiedä häntä jos sitä vaikka innostuisi sen kanssa vähän mummomisseilemäänkin kun on kertakaikkisen hyvässä kunnossa. Alli vietti synttäreitään riehuen pihalla kumikenkä suussa ja pääsi illalla Pasin kanssa tokoilemaankin. Oli kuulemma mennyt kuin synttärisankari konsanaan (ehkä hieman vallattomasti luulisin?). Onnea siis Ammulle, maailman parhaimmalle ja kauneimmalle pilkkukoiralle!

Mikkeliterkut

Takana kisat Mikkelissä ja treenejä Janitan ja Jaakon silmäin alla.

Jos nyt tuoreimmasta aloittaa niin viime vkonloppuna kisattiin ahkeraan Mikkelissä. Lauantaina metkulla kolme starttia ja sunnuntaina Avalla kolme. Lauantaina eka rata sekavaa kaaosta. Alkuun törkeä varastaminen lähdöstä, jonka jälkeen peli oli menetetty. Metku vei ja mä vikisin.. Olis pitänyt lopettaa sen hauskanpito tykkänään, mutta enhän mä tajunnut. Tokalle radalle sotasuunnitelmana toimia paremmalla reaktionopeudella jos moista tapahtuisi. Eli peli seis jos panokset kasvaa liiaksi ja menossa ei olisi rotia. No olihan nyt parempi. Ehkäpä itsekkin olin vakuuttavampi kun Pötkö meni kuuliaisesti. Tehtiin radalla NOLLA! Melkoisen harvinaista herkkua ja niin mukavaa. Rata oli melko siistiä menoa, eikä siinä mitään suurempia läheltäpiti tilanteita tapahtunut. Tultiin toiseksi ja huonolle ei hävitty kun Saija ja Viuhkis voittivat vauhdikkalla suorituksella :) Hyvä ne ja me! Kolmannella radalla heti alkuun tyhmä ja niin tyypillinen virhe meille. Metku kääntyi putkesta ympäri kun eihän se voi mua päästää edelle.. Seuraavaksi virhe kepeiltä. Vauhdikkaasti melko helppoon avokulmaan, eikä se taipunut kakkosväliin. Olisi pitänyt vähän himmata sen vauhtia. Muutama este eteenpäin ja Aalle. Alas ihan ok, mutta lähti ennen lupaa. Otin uudestaan ja lopetin siihen- olihan noita virheitä jo kertynyt radan varrelta.

Sunnuntaina ilma oli aika mielenkiintoinen: vettä, räntää, tuulta, myrskyä, aurinkoa jne. Esteet lentelivät ja ajoittain jopa näytti siltä, että kisoja tuskin voitaisiin loppuun asti jatkaa. Ava oli visiinkin jo vähän reissusta rähjääntynyt kun ei oikein jaksanut. Mua jännitti, mikä saattoi sekin vaikuttaa asioihin. Tein kaikki radat sinnikkäästi, vaikka fiilikset ei nyt parhaimmat ollutkaan. Ava teki siististi, kulki minne vein, eikä pahemmin ottanut ympäristöstä häiriötä. Jotkut painot sillä taisi vaan kintuissa painaa kun ei kertakaikkisesti imenyt yhtään esteille. Yritin nostatella kahdelle vikalla radalle, mutta ei se kantanut lähdöstä pidemmälle. Ekalla radalla lähti kepeiltä liika aikaisin ja ehti hypätä seuraavan hypyn. Liian innokkaasti, liian myöhään ja äkkiä irtosin liian kauas sivusuunnassa kepeillä, eipä olis kait pitänyt kun edessä ei vetänyt mikään. Tokalla radalta kepeillä huono tyrkkäsy, työnsin sen ykkösen väärälle puolelle. Sitten vielä yhdestä hypystä ohi kohdassa, jossa tuli virheitä kait eniten muutenkin. Vikalta radalta nolla. Nolla on tietty aina nolla, vaikka vähän kämä oliskin :) Eikait suorituksessa sinänsä mitään kummempaa, vauhtia olis saanut olla vaan paljon enemmän. Jäätiin kärjestä paljon, mutta onneksi kuitenkin ihanneaikaan ehdittiin.. Kotimatkalla oli vähän ranteet auki ja pieni ahdistus tuon vauhdin suhteen, mutta seuraavana aamuna jo helpotti :) Jos se olis tehnyt kunnolla ja täpöllä hommia ja oltais silti jääty se satatuhatta minuuttia kärjestä niin ahdistus olis ollut vielä suurempi. Mutta joo, eihän se ihme ole jos kisoissa ei välttis kulje kun ei aina treeneissäkään. Tuon otuksen mieli tuntuu olevan niin ailahtelevainen :) Nyt täytyy kyllä varmuudeks käyttää se taas tsekattavanakin, että ei vauhdittomuus johdu jumeista.

Janitalla ja Jaakolla taas niin paljon annettavaa. Oon nyt yrittänyt miettiä, millä kädellä ohjaan milloinkin puolenvaihdoissa ja miten omaa liikkumista rytmittäisin järkevämmäksi. Mun rytmitys kun on sellaista, no tasaisesti joka paikkaan etenevää. Kauheen vaikeeta vaan saada itselleen mielikuvaa siitä, miten muulla tavalla liikkuisin radalla. Ensin pitää saada homma "näyksi" omaan mieleen ennenkuin pystyn toteuttamaan sitä. Onneksi vappuna on taas tiedossa J&J treenejä joten hyvinkin varmasti tulee muistutusta tän asian tiimoilta taas, ainakin Jaakolta.

Ihanaa kun on jo niin kevät! Sain eilen haravoitua koko pihan Pahkiksen avustuksella...avustuksella ja avustuksella, se on kyllä sellanen riiviö. Huomattiin eilen, että könkkää toista etusta. Nyt täytyy pitää sitä levossa ja tarkkaan seurailla. Toivottavasti vaan jotain ohimenevää. Jep, nyt tottistelemaan ulos. Ihanaa kun kentät on sulat!

Tässä vielä muutama seuraamiskuva, kiitos Riina :)






Ja Pasi ja Pahis kanssa

agilityeuforiaa

Pääasiäisenä viihdyttiin Metkun kanssa kisoissa ja Avan kanssa treenikentillä. Molempien setteihin mahtui hyviä ja ei niin hyviä kohelluksia, mutta pääsiäismaanantaina saavutin agilityeuforia hurmoksen, jonka ansioista mielessä pyöri hetkellisesti vain onnistumiset (mitäpä sitä aina murehtimaan niitä vähemmän onnistuneita pätkiä..).

Pitkänä perjantaina molempien kanssa treenaamassa ja onnistumiset olivat tiukassa. Ava oli aivan kaamea laama ja mulle iski taas vaihteeks kamala luottamuspula sen kanssa menemiseen. Se oli ennen juoksuja kulkenut niin hyvin ja olin innoissani kun vaikutti siltä, että sen mielentila oli tasaisemmin koko ajan hyvä ja keskittynyt. No, nyt ei kulkenut hyvin. Yritin lohdutella, että sen mielentila oli vähän katkolla kun juoksutkin vasta päättyi tai jotain. Nihkeen nahkeeta menoa jokatapauksessa, ihan kuin se vetäisi säkillistä kiviä perässään. Tai no, tietty kaikki on suhteellista, mutta silti. Metkun kanssa alkuun kaahotusta ja sitten väännön jälkeen parempi roti kuulolla olemiseen. Pötkö kävi niin kuumana, että aina kun yritin ottaa haltuun niin se hyppäsi huutaen läpi ohjauksesta. Pienen neuvottelun jälkeen päästiin kuitenkin ihan hyvään yhteisymmärrykseen siitä, että agility voi olla kovin mukavaa yhdessä tekienkin :) Kun päästiin suht samalla aaltopituudelle niin sen jälkeen onnistui sitten niidenkin asioiden treenaaminen, jotka ovat meille yhdessä vaikeita: niistot, päällejuoksut, sylkkärit, kovasta vauhdista haltuunotot ja kääntyminen kaikenkaikkiaan. Kontaktit ja kepit olivat hyvän tuntuiset.

Lauantaina kaksi starttia Purinalla Metkun kanssa. Olin tyytyväinen molempiin ratoihin. Ekalla radalla kepeiltä virhe. Märän häntänsä kanssa sen pujottelu oli nihkeetä ja taisi jäädä kiinni karvoistaan keppeihin kuin säämiskä. Meni siis kepeille oikein sisään, mutta n.puolessa välissä vauhti hidastu -> rykäisy -> yksi väli jäi väliin. Otin uusiksi ja meni tosi varovaisesti. Ennen keppejä tein muurille huonon vekin, jonka luki takaakierroksi. Siitä siis hylly. Miten voikaan olla vaikeaa pitää kädet lähellä vartaloa? Kaikki ohjausvalinnat ja rytmi noin muuten oli hyvä. Rimoja ei tullut alas ja kontaktit kelvollisen hyvät. Tokalla radalla rima sellaisessa kohtaa, jonka jo tiesinkin riskikohdaksi. Kaksi hyppyä rinnakkain, joista jälkimmäisen jälkeen tulis jatkaa suoraan- näissä jos en pääse vekkaamaan tms. ja suoristamaan sille linjaa niin rima tulee alas kun ei itseään hypyllä "käännä" vaan kaahaa suoraan sinne, minne nokka näyttää. Vaikeaa selittää. Lopussa päästin pakkovalssista sen takana siintävälle rengasansalle vahingossa. Oma moka.

Pääsiäismaanantaina aamulla Avan kanssa Riman Pro-treenit. Silli oli pätevä. Pois kaikki kaunat ja huonot vipajat perjantain nihkeilystä, nyt kulki taas ihan normaalisti. Voi vitsi, miksi sen pitää olla tuollanen, etten koskaan tiedä, miten kulkee? Kamalan rakas se on kuitenkin ja olin taas liikuttunut siitä, miten sen kanssa onkaan mukavaa mennä ja miten taitava se oikeasti onkaan.

Aamun treeneistä hyvällä mielellä illaksi kisaamaan Metkun kanssa. Kaksi hyvää rataa taas. Ekalla radalla tapahtui vaan jotain anteeksiantamattoman kurjaa- se saakeli lähti molemmat kontaktit ilman lupaa ja lähdössä pyrki varastamaan! Se kävi niiiiiin kuumana, että apua. Tuolloin jälkiviisaana oli hyvä todeta, että olisi pitänyt käydä treenaamassa la kisojen jälkeen.. Positiivista kuitenkin, että vaikka kävi tuhannen kuumana niin tuli ohjaukseen silti hyvin mukaan ja rimat pysyivät myös (paitsi ykkösen otti alas kun kompuroi sille törkeesti kun meni epävarmaksi oman varastamisensa takia). Radalta siis kymppi, eka rima ja puomin alastulo. Pötkö meni sikavauhtia radalla. Toka rata oli melkein nappisuoritus sen kanssa. Alussa renkaan jälkeen hippasen liikaa kaarrotusta ja lopussa sydämentykytystä kun en osannut ohjata sitä putkelle. Kuitenkin tehtiin nolla ja voitettiinkin vielä. Radan jälkeen melkein itketti kun oli niin siisti fiilis. Vanha seurakaveri kuvasi radan ja laittoi nettiinkin: http://www.youtube.com/watch?v=oA8HG8-MYPg

Pääsiäisen jälkeen ollaan treenattu Avan kanssa ke sporttikoirahallilla ja torstaina vähän kontakteja Riman hallilla. En nyt analysoi noita treenejä tähän kun en jaksa,mutta hyvät treenit olivat ja nyt jälleen Sillin meno tasaisen keskittynyttä ja vauhdikasta. Tänään ja huomenna Janitan treenit rimassa. Tänään Ava raahasi jälleen kivisäkkiä perässään ja oli niin nihkeetä meneminen taas vaihteeksi, että oi voi ja voi voi. Kun lähdössä huomaan, että tänään ei panokset ole sillä kovinkaan kovana niin lamaannun ja masennun heti ite. Ei tehdä siinä mielentiloissa hyvää toisillemme kertakaikkisesti ja senhän sitten tietää, että hurmiot ovat kaukana. Toivotaan, että huomenna taas suksi luistaa tätä päivää paremmin ja pääsen analysoimaan jotain muutakin kuin sitä, että millä saisi keskittymisen ja mielentilan kohdilleen.

Loppuun pieni hehkutus: noudoissa on tapahtunut edistystä! Jipii, harjoittelu näköjään kannattaa :) Ja mikä parasta, ulkona kentät alkavat olla sulat ja ulos pääsee jo hyvin treenaamaan :))))) Jospa sitä nyt saisi hommat siihen malliin, että Avan kanssa pääsisi sinne BH-kokeeseen ja mikäpä jottei papankin kanssa tokokokeisiin jos vaan kintut pysyy kunnossa sillä. Avalle nyt ei tarvis ees kummosia kun asiat aikalailla mallillaan.

Pötköagilityä ja Avatottiksia

Viime keskiviikkona Tuomo toi Metkun sporttikoirahallille treeneihin - vitsit, mitä luksuspalvelua :)

Radan kepeille vienti oli kinkkinen, enkä vaan kerrassaan saanut sitä sujumaan osana rataa. Olis pitänyt osata: tiukka avokulma, pitkältä lähettämällä, ahtaasta välistä, takaaleikkauksella jne. Metku ei tullut ennen leikkausta yhtään kiinni ja painoi läpi suoraan keppien mihin lie väliin. Kokeilin kohtaa eri tavoin, mutta en vaan saanut sujumaan. Lopuksi koira alkoi olla jo ihan loppu joten oli pakko antaa periksi. Parin esteen takaa lähetys onnistui onneksi varsin makeesti. Ongelma siis se, että juoksi läpi leikkauksesta. Muuten treenissä onnistui ihan mukavasti pätkä jos toinenkin. Parit rimat tuli alas alussa sekä kohdassa, johon menin ihan liian eteen valssaamaan. Alun tiputukset oli musta enemmän pötkön huolimattomuutta kun sillä oli niiiiiin kiire ettei vaan voinut, vaikka pitäiskin. Kontaktit ihan kelvolliset, mutta himmaa kyllä jonkin verran treeneissäkin alastuloja. Tein myös parilla hypyllä eri ohjauskuvioita ja näyttäis siltä, että sylkkäreissä on tapahtunut edistystä :) Myös niistoihin kokosi itseään paremmin.

Avan kanssa ollaan vähän tottisteltu ja temppuiltu nyt juoksujen aikaan. Ei paljoa ja ihan sisätiloissa, mutta melkein joka päivä ainakin yhden setin verran. Lähinnä oon jääviä ja noutoja tehnyt sen kanssa. Jäävissä näyttää osaavan eri asennot hyvin, mutta seuraamisen yhteydessä tuppaa tarjoamaan aina viimeksi vahvistettua liikettä eli ei malta kuunnella, mitä sanon. Onnistuessaan tekee liikkeet musta hyvin, asennot tulee nopeaan ja puhtaasti. Eritoten maahanmenoon oon tyytyväinen. Istumaan jääminen ehkä liikkeistä hitain ja siinä vähän liikaa sillä ajatus eteenpäin. Kun päästään ulos niin, että tilaa enemmän niin pääsee paremmin puuttumaan näihin. Nouto on ihan vaiheessa, enkä oikein näe mitään loistavaa tulevaisuutta sen suhteen.. Ei vaan edetä siinä mihinkään. Tai no, edetään joo, mutta niin hitaasti, että en kestä. Nyt ollaan siinä pisteessä, että ottaa kapulan aika hyvin suuhun ja istuu edessä se suussa ilman, että puree kapulaa. Toi pureminen on ollut melko mielenkiintoinen ongelma.. Edelleen ote kapulasta on huono, puree tosi varovasti siihen kiinni ja aika pienestäkin häiriöstä, keskittymisen vähänkin herpaantuessa joko korjaa otteen tai tiputtaa kapulan maahan. Se missä ei päästä eteenpäin on se, että en saa sitä tajuamaan, että poimisi sen itse suuhunsa mistään muualta kuin edessä istuessaan ja tarttuisi siihen voimakkaammalla otteella. Kun on musta vähänkin kauempana ja odottaisin sen itsenäisesti tekevän jotain niin alkaa se hermoilla, joka näkyy siinä, että jos tarttuukin kapulaan niin jäytää sitä hullun kiilto silmissä hetken ja tiputtaa sen maahan, jonka jälkeen aloittaa pyörimisen tai tarjoaa esim maahanmenoa.Se ei siis tajua jotenkin yhtään, mitä sen pitäisi tehdä. En ymmärrä, millaisella rautalangalla asia sille pitäisi selvittää kun tuntuu, että en kait nyt niin epäjohdonmukainen ole asiassa ollut? Ärsyttää toi nouto aika paljon, vaikka sinänsä ei kait sillä väliä olis, kun ei sitä mihinkään nyt edes tarvita.

Vietän parhaillaan saikkua kotona kun noidannuoli iski taas eilen niskaan pitkästä aikaa. Harmittaa vietävästi, koska luulin, että tää vaiva olis jo mennyttä. Eilen se kuitenkin taas pamahti niinkin vaarallisessa tilanteessa kun venytellessäni käsiä kohti kattoa. Kuului rutinaa ja sen jälkeen meinas taju lähteä kun niska kramppas niin pahasti, että silmissä pimeni ja kipu oli aivan jäätävä. Onneks ihana työkaveri lähti tuomaan mut kotiin, sillä auton ajaminen ei olis ollut kovin turvallista. Nyt tänään tilanne on onneks jo eilistä parempi, mutta töihin en vielä kyennyt lähtemään, sillä päätä en vielä pysty kääntämään mihinkään. Jos homma etenee niinkuin yleensä, niin huomenna kaiken pitäisi olla jo paremmin ja luultavasti pääsen jo töihinkin. Fyssari työkaverit todistivat eilen tapahtunutta ja meinasivat, että olis varmaan jo aika suhtautua asiaan vähän vakavamminkin ja mennä ihan vaikka kuvaamaan niska kaiken varuulle. Ei välttämättä huono ajatus. Pahkiksen mielestä oon ihan kunnossa, enkä ainakaan tarvi enää niskatukea. Juttelin aamulla puhelimessa työkaverin kanssa (sain kuulla, että meijän työpisteeltä on löytynyt hometta ja nyt ainakin yksi huoneista on käyttökiellossa..) ja niinä viitenä minuuttina hän oli pureskellut lainassa olevan tuen palasiksi... Kauheen kiva. Täytyy varmaan duunissa tehdä uusi tilalle.

Metku tulee meille tällä viikolla ke tai to hoitoon. Tarkoituksena olis kisata sen kanssa nyt pääsiäisenä la ja ma ja käydä vähän treenaamassa ainakin pe. Maanantaina päästään myös jo Avan kanssa treenaamaan näillä näkymin kun vuorossa olis Riman pro-valmennukset. Pääsiäisen jälkeisenä vkonloppuna tulee Janita kouluttamaan Rimaan joten kaikkea mukavaa tiedossa nyt kisa- ja treenirintamalla kunhan vaan saan itsenä tästä kuntoon :)

Myöhästyneet valssit ja muuta sen sellaista

Miksei elämä voi olla aina vaan lomailemista? No joo, tiedetään miksi. Joka tapauksessa mä oon niin nauttinut näistä parista hassusta talvilomapäivästä. Eilen torstaina käytiin Avan kanssa Turussa treenaamassa Janitalla. Rata oli tietty haasteellinen, mutta ei liian. Kaikkiin kohtiin löytyi ratkaisut, jotka palvelivat mukavasti tekijäänsä. Monet asiat onnistuivat ihan mukavasti ja toisia kohtia piti kokeilla kerran jos toisenkin, että saatiin ne jotenkin sujumaan. Lopussa ei enää riittänyt Avalla panokset, mutta tulihan sitä tehtyä joten sallittakoon hälle(kin) väsähtäminen. En ollut enää minäkään parhaimmillani.

Radan alusta otin painetta lähdön haasteellisuuden takia. Siinä piti kutsua koiraa kolmen esteen takaa niin, että oma sijoitus oli koiraa kutsuttaessa pois koiran suoralta linjalta (vai miten sen nyt sanois..). Ava osasi, joten ihan turhaan en luottanut siihen. Valssit aloitan usein myöhässä ja täytyy myös muistaa ajatella, mihin suuntaan ne lähtee ja mihin päättyy. Huomio täytyy kiinnittää myös sellaisiin takaaleikkauksiin, joista koiran tulee kääntyä tiukemmin. Vaihtamalla ohjaavaa kättä leikkauksessa lähtee se valumaan joten aina se ei ole tarpeellista. Whiskyleikkauksiin myös joku roti, jotta koiralla on edes mahdollisuus tajuta, mitä siltä haluan. Otin tyhmänä ennen leikkausta sen liian tiukkaan vetoon, jolloin Ava ajatteli, että poispäinkäännökseen ollaan ryhtymässä. Vekkeihin myös tarkkuutta, jotta ei sekoita takaakiertoon (mieti, missä vekkaus tapahtuu, koira haltuun, kädet lähellä vartaloa). Nämä nyt päällimmäisinä jäivät mieleen. Jäi paljon muutakin, mitä on hyvä mietiskellä ja yrittää ottaa oppia. Nii ja oli tosi kiva seurata Saijan ja Rievun menemistä. Niiltä ei kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita puutu ja ovat niin taitavia.

Tänään oli myös ihana lomapäivä. Oltiin Raisan kanssa shoppailemassa ja syömässä. Löysin sen mitä etsinkin (ja vähän muutakin) ja ruoka oli ihanaa. Omatunto ei paina yhtään heräteostosten takia, sillä homma pysyi lapasessa. Vkonloppuna on tiedossa vapaata! Tämä on aika harvinaista, että sovittua menoa ei juuri ole. Täytyy nauttia siitä!

Pappa lähti tänään äiteen luon hoitoon muutamaksi viikoksi niin ei mene sekaisin Avan juoksuista. Tosi outoa kun se on pois :( Nyt täytyy kyllä varata aika sille kastraatioon tän jälkeen. Pahkiskin näyttää jo ymmärtävän juoksujen päälle.. Nooo, jospa puuttuva palli saisi tästä kimmokkeen edetä urallaan! Ja jos ei saa, niin liekkö senkin ehtisi leikata ennen seuraavia Avan juoksuja (jollei Ava nyt aloita taas 4 kk päästä..) Vai leikkaisko Avan? Vai leikkaisko kaikki? Joo. leikataan kaikki... tai sitten ei...tai sitten joo. Ja katsotaan vaan niin samoja asioita mietin sitten taas kun muutamien kuukausia päästä ollaan samassa tilanteessa, eikä ketään ole leikattu.. :)