uneton yö

voi itku. Aatella, että muutama tunti sitten päivittelin Allin kuulumisia ja ihan pian sen jälkeen sen vointi menikin huonommaksi. Tässä nyt istun, ihmettelen, valvon ja vahdin sitä. Mietin, että olenko oikeassa vai väärässä mutuni kanssa. Se alkoi siis hengittelemään nyt ennen puolta yötä melko raskaasti ja tiheästi. Hengitystiheys vaihtelee 20-45krt/min ja eturinta ja kyljet liikkuu/pumppaa normaalia enemmän hengityksen tahdissa. Jos se olisi muuten yhtään huonovointisemman oloinen, niin lähtisin samantien päivystykseen, mutta.. hakeutuu nukkumaan ja söi hyvin. Luin netistä, että jos on pahat hengenahdistukset niin yleensä eivät halua maata vaan istuvat ja pitävät kuonoaan mieluusti ylöspäin ja läähättävät. Tuo ei sellaista kyllä nyt tee. Tuossa sängyssä makoilee silmät auki ja hengittelee niin, että hengityksen rytmi on laskettavissa sen kehosta viereisestä huoneesta saakka.

Tiedetään, että kasvaimelle ei voi mitään. Tiedetään, että kasvain on tyypiltään sellainen, joka kuulemma yleensä leviää keuhkoihin. Tiedetään, että sen vointi on mennyt hiukan heikommaksi muutaman viikon aikana ja tosiaan niinkuin aiemmin tänään kirjoitin, niin tämän päivän lenkin lopuksi ei juoksennellut kuin yleensä tyytyväisenä ja iloisena. Tiedän myös, että Alli pelkää kuollakseen eläinlääkäreitä, josta johtuen en halua sitä turhaan viedä. Tiedän, että suunnitelmissa on ollut, että se saa elää niin kauan kun ei ole kipeä ja että turhia tutkimuksia sille ei enää myöskään tehdä, sillä tästä taudista sillä ei ole mahdollisuuksia parantua.

Tässä siis istun ja murehdin. Nyt nukahti joten luotan siihen, että en tee väärin kun ei olla matkalla päivystykseen vaan annan sen nukkua sen omalla sängyllä, jossa sen on paras olla. Aamuun on enää muutamia tunteja joten sitten voidaan mennä jos vointi ei tästä parane. Ja jos huononee niin sitten mennään heti. Huh, kyllä riipii.