Ava ja Pahkis kävivät eilen Markuksella hoidettavina. Kummallakin samat vaivat, (joista en ollut kuullutkaan aiemmin koirien osalta) eli viskeraalista kireyttä. Avalla ilmeisesti sterilisaatiosta johtuen ja Pahkiksella jostain muusta. Molemmille suositteli gluteenitonta ruokavaliota ja sanoi saaneensa ne auki. Ava rakastui Markukseen ja kilttimali ilmeellä pyrki tekemään siihen vaikutuksen. Käsittelyn jälkeen liike kulki paremmin läpi koko koiran joten taisi käsittelystä olla apua. Pahkiksella oikealla puolella enemmän kireyttä, mutta käsittelyn jälkeen oli letkeämpi kaikin puolin. Antoi hoitaa tosi hyvin sekin. Kummallakaan ei mitään hälyyttävää tuntunut, hyvä juttu. Meinasi kuitenkin, että nyt kun tuo vaiva on saatu niiltä helpottumaan, voi alta paljastua jotain muuta. Parin viikon päästä siis uusinta ja katsotaan, mitä löytyy.
Äsken oltiin Pirkkiksen kanssa treffaamassa sisaruksia penikkatreffeillä. Uutena asiana tehtiin pentukeinua. Pike ei välittänyt keinahtamisesta, mutta ei suoritus nyt varsinaisesti mikään mallisuoritus ollut. Sillä karkas vähän ajatukset sisaruksiin jne. Namipalkan merkitys on laskenut sille vähän turhan paljon ja sitä on vähän hankalaa saada ruualla palkkaantumaan. Jos lelu on näkyvissä, niin ei ota ruokaa välttis ollenkaan. Tokossa kyllä syö. Hmmmm..Edelleen myös hyvin helposti lähtee moikkaamaan kavereita. Ei nyt kesken tekemisen, mutta heti jos käännän huomion siitä pois. Se on kyllä vähän rasittavaa. Rasittavaa siksi, että tietty haluaisin, että olisin sen elämän keskipiste treenikentällä jo nyt :) Mutta mä luulen, että se on tyyppinä sellainen, että rakastaa muita vaan liikaa ollakseen sellainen. tai ehkä mä oon vaan tyyppinä sellainen, että en saa siitä sellaista :) että sellaista.
Tehtiin myös pientä muutaman hypyn ja putken pätkää. Mä en osaa takaaleikkauksia joten voiko sekään oppia? Ehkä voi, on kait Avakin oppinut. Ja ehkä sen ei tarvi sitä osatakkaan vielä. Enivei, mä luulen, että nyt pitää varmaan alkaa hypyillä tekemään muutakin kuin zeljko käännöksiä (yhdellä hypyllä oikea/vasen käännöksiä), koska lukee kaikki niin helposti sellaisiksi. Helposti lähtee myös kaarrattamaan selän taakse. Asiaan näytti nyt auttavan kun aktiivisemmin kutsuin sitä. Täytyy myös varmaan ihan kieltää sitä siitä. Ja aina vaan vahvistaa, että tulee ohjaavan käden puolelle palkkauksilla.
Lopussa naskalit saivat pörrätä hetken keskenään. Pirkko sai taas vähän turpaan systeriltä. Voltin mielestä Pirkko on vissiin vähän yksinkertainen tai muuten vaan ärsyttävä. Ja Pirkon mielestä Voltti on vissiin aika cool. Pojat on ihania molemmat. Pyryllä oli niin hauskat korvat kun olivat ihan pystyssä ja valtavan kokoset! Ja Vip on jo kovin miehekkään oloinen pikkumies. Mittailtiin pentuja myös. Vip on isoin n.48cm, Pyry ehkä jotain 45cm, Pirkko 43cm ja Voltti jotain 41cm. Pirkko ja Vip ovat pentueen mörssärit ja Pyry ja Voltti silakat.
Ai niin, tuli mieleen yksi hauska keskustelu Maarianhaminan satamassa yhden motoristin kanssa. Ihasteli meidän koiria ja kyseli kaikenlaista niistä ja muustakin. Agilitystä oli kiinnostunut myös ja kertoi omat kokemuksensa siitä: " Työmatkalla ajan ohi yhdestä kentästä, missä tekevät sitä agilityä. Jään usein katsomaan sitä kun on niin mielenkiintoista ja onhan se aikaavievääkin. Mutta nyt kun tarkemmin mietin...niin se taitaa ollakkin sitä jäljestystä". Okei, onhan ne aika samannäköistä touhua..
Mun tervellinen elämä on kärsinyt pahan takaiskun. En oo ehtinyt yhtään salille tai jumppiin. Tuntuu kuin kunto romahtais ja sellut ja allit saisivat ylivallan nyt entistä kovemmalla vauhdilla. En ole tohtinut puntarille, mutta tunnen, että pari kiloa on tullut lisää. Niiiin tyhmää. Miksi elämän pitää olla ainaista taistelua läskiä vastaan? Tai miksi toisten pitää taistella enemmän kuin toisten. Musta tuntuu, että mitään ei saisi syödä ylimäärästä kun heti alkaa paino nousta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti