Melko unettoman yön jäljiltä aattelin jotain raapustaa, sillä en muutakaan tekemistä nyt keksi. Ulkona sataa ja koirat on lenkitetty. Allia ei voi jättää itsekseen joten kotona on oltava (Pasi on turussa treenaamassa pahkiksen kanssa). Oon siivoillut nyt niin monta päivää, että sitäkään ei enää tohtisi. Enää olis noi tylsät kohteet jäljellä, eikä lomalla viitsi mitään varastoja alkaa siivoilemaan, joku raja sentään. Ikkunat pesin ja sekin oli siinä rajoilla. Oon kokkaillut, syönyt ja lihonut paljon. nyt justiinsa olis mariannekakku uunissa tulossa ja huomenna aattelin leipoa karjalanpiirakoita. Ens viikolla alkaa uusi elämä joten tällä viikolla on lupa ruuan kanssa vetää överit. Onpahan motivaatiota aloittaa painonpudotus.
Toivottavasti myös Allilla alkaisi ensi viikolla uusi elämä. Toipuminen sujui su-ma yöhön saakka hyvin kunnes mentiin vähän takapakkia. oksenteli yöllä muutaman kerran, mutta sitten vaikutti taas normilta. Vähennettiin ruokamääriä per ruokakerta ja näytti siltä, että se helpottaisi ruuan sulatusta ja mahan toimintaa. Nooo, viime yönä aloitti sitten oksentelut oikein urakalla. Oksensi ehkä kaiken juoman ja ruuan, mitä oli tiistain aikana suuhunsa laittanut. Mulla pulssi ajoittain maksimissa ja itku silmissä. Valvoin melkein koko yön sitä kytäten ja kuitenkin yrittäen olla mahdollisimman rauhassa, jotta sekin olisi. Aamulla soitto eläinlääkäriin, jonne päästiinkin sitten aamupäivällä. Ottivat rötgenkuvan, jossa ei mitään poikkeavaa näkynyt. maha oli paikoillaan, pernassa jotain ehkä vähän outoa, kait vain asento tai sijainti, mutta ei mitään hälyyttävää. Sitä nesteytettiin, sai kipulääkettä ja oksennuksen estolääkkeitä. Saatiin kotiin lisää droppeja ja uutta ruokaa. Summa summarum, niinkuin eläinlääkäri totesi niin ei tietoa, miksi oksentaa. koska oksensi yöllä melkeinpä sulamatonta ruokaa niin jotain häikkää kuiteskin on, jota ei pitäisi olla. Siksi ehkä aloitti oksentelun, koska jätimme ne oksennuksenestolääkkeet pois. nuo lääkkeet eivät syytä hoida, mutta auttavat oireisiin, jotta pysyy voimissaan. nyt sitten uusin lääkkeiden ja ruokintojen kanssa pelataan muutama päivä ja ihmetellään sitten taas tilannetta. jos nyt noista lääkkeistä huolimatta oksentaa niin sitten hetimiten jatkotutkimuksiin (tähystykseen mitä luultavimmin). Ja jos menee kriittiseksi niin kovaa vauhtia eläinlääkäriin. Perjantai aamulle meille on sovittu jo aika enivei. ihmetellään sitten tilannetta ja sitä mitä tehdään kun oksennuksen estolääkkeet jätetään pois ja jos taas alkaa oksentamaan. toivottavasti olisi siihen mennessä toipunut niin, että suolisto jo pelaisi. katsellaan, seurataan ja parhaamme hoidetaan. Ja toivotaan toki enemmän kuin muuta, että tulee kuntoon.
Itse olen kait niin väsynyt tähän huolehtimiseen ja valvomiseen, että itkeä pillitän joka syystä. Yleisurheilua katsoessa itkin kait joka kerta kun joku ukko tai muikkis pääsi maaliin. Äsken liikutuin kun kiinteistökuningatar kaisan (vai mikälie) lapsi kertoi, että "äiti on löytänyt unelmiensa miehen".. itken kun katson kun Ava ja Pirkko leikkii kun ovat niin hassuja kun astuvat toisiaan vuoron perään (mikä ihmeen juttu toi muuten on, että molemmat ovat kamalia astumaan? milloin pirkkis ratsastaa pahkiksella ja milloin avalla. Ava nyt astuu kaikkea aina leikkiessään ja hikipäässä pirkon kanssa vaihtelevat nyt asemia..sairaita pervoja- eivät ole yhtään tulleet omistajaansa!). Eniten viime yönä itketti kun tajusin, miten Alliin sattui kun kävi röntgenissä viikko sitten ennen leikkausta ja jouduttiin sitä tosi tiukasti pitelemään selällään kun oli niin järkyttynyt. Järkyttynyt kivusta..raukka, kun olis tiennyt silloin, miten kipee se oli niin asia olis ehkä hoidettu toisella tapaa (enemmän kipulääkettä alle tai jotain). Mutta siis, tokihan nyt tämän kestän. maailmassa on pahempiakin asioita. Joku varmasti aattelee, että sehän on vaan koira, joka on kipee.. yksi työkaverikin kehotti mua NAUTTIMAAN lomasta- teki mieli potkaista sitä. Kaikki koiraihmiset tietää, että koirat ei ole vain koiria. Ja niin kauan kun tietää, että on riski menettää se rakas koira niin pirun pahaltahan se tuntuu, eikä mikään muu ole sillä hetkellä tärkeempää kuin saada se kuntoon. No niin, menihän taas tälläiseksi, mutta suotakoon se näillä yöunilla :) nyt lähden katsomaan sitä kaisaa ja syömään tota kakkua.
Niin ja kiitos kaikille hirveesti tsemppauksesta. olette ihania :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti